MITÄ PASKETTA? Eli mikä ihmeen Pullislandia?

 Halojata halloo! Soon Pullis ja Paske Äiskä täälä. 

Täh? Mitä toi horisee, te kysytte.

Ensinnäkin, nyt se on vihdoin pystyssä, Pullislandian oma blogi, jota on suunniteltu kauan, muttei se ole silti yhtään sen valmiimmaksi tullut ajan saatossa. Joskus asiat on vain aloitettava, ja annettava matkan kasvattaa ja muokata. Niinhän se tekee se aika kumminkin.

No mikä Pullislandia? Instagramissa ja Facebookissa meitä seuraavat hiukan jo tietävätkin, että Pullislandia on pasken tyyssija. Mutta koska se tuskin selventää asioita ihan hirveästi uusille tänne erehtyneille, kokeillaan avata asiaa -mikäli ne erehtyneet tekevät vielä päätöksen jatkaa lukemista.

Täällä kirjoittelee Pullislandian Ihmelö, eli Paske Äiskä, sihteeri ja huono palvelija. Mutta se Äiskästä, koska se tärkein henkilö tässä sirkuksessa on kissa. Siis Täti Pullervo eli Pullis. Pulliksesta kerrotaan enemmän myöhemmin, sillä Hän on Niin Tärkeä, että ansaitsee ihan oman lukunsa. Tai julkaisun.

Pullislandian tarina alkoi siitä, kun Paske Äiskä ja Iskä adoptoivat Turun Eläinsuojeluyhdistykseltä kissan. Pitihän sille sitten laittaa sometiliä pystyyn, jotta Äiskän kavereiden aivot eivät räjähtäisi täysin siitä kaikesta kissakontentista, jota Äiskä halusi tykittää tulille. Kyllä te tiiätte ne tyypit, jotka kantaa lompakossaan Missen kuvaa ja näyttää sitä jokaiselle ihmiselle, joita ei kiinnosta no, paskeakaan, sun eläimesi. No, Äiskä on just semmonen.

Ja niin, kun yhden ottaa, ni toisen haluaa. Pätee tatuointeihin ja kissoihin, oman empiirisen tutkimukseni mukaan. Alkuperäinen suunnitelma oli silleen kivasti vaan adoptoida kaveri Tädille. Mut mistä sitä sitten tietää sopivan parin tolle Mörkörouvalle? Kyselin vähän neuvoja kokeneemmilta ja jotenkin se homma eskaloitui, ja löysimme itsemme Dewi ry:n riveistä sijaiskotina. Ja sitten se homma vasta eskaloituikin. Äiskä ei tiennyt kissoista oikein mitään, ja vielä vähemmän kissakriisistä ja populaatiokissoista. Aika pian Äiskä huomasi, että nyt on menoa, eikä paluuta ole. 

Sillä tiellä ollaan. Neljä sijaiskotikissaa myöhemmin istuu Äiskä nyt tässä koneella (yrittäen tappaa aikaa odotellessana, että tuo viimeisin kultakimpale lähtee omaan kotiin). Äiskä alkoi jo kauan aikaa sitten kaivata tilaa, jossa se voisi sitten jaaritella enemmän kuin Instagramin kuvateksti haluaa antaa merkkejä jaaritella. Että se voisi tuoda esiin sitä omaa kasvuprosessia: kun opetellaan ja ihmetellään, välillä itketään, raivotaan ja sitten taas iloitaan. Vinkkejä, ajatuksia, paatoksia, omia kokemuksia ja mielipiteitä. 

Siitä kaipauksesta syntyi idea tästä blogista, ja heti 9 kuukautta myöhemmin sain sen näemmä aloitettua. Tervetuloa! En lupaa muuta, kuin pasketta. Sitä tullee 100%.

Rakkaudella, Paske Äiskä elikkäst Maura